torstai 30. maaliskuuta 2017

Uuteen nousuun

Parin matalapaineisen päivän ja edellisen kipusävyisen postauksen jälkeen palataan aurinkoisempiin fiiliksiin, sillä kyllä se vain näin on; on tämä enemmän se oma juttu. Tuoda sitä iloa ja pirteyttä päivään, tai ainakin yrittää tehdä sitä. Ja siinä mielessä uskoisin kuitenkin näiden iloisempien aiheiden ja kauniiden kuvien olevan parempia hyvän mielen tuojia.


Toisaalta...  Jäin kyllä myös funtsimaan tuota "Muratin alla" jättämää kommenttia, tässäpä siitä osa; "Tiedätkö, minusta on oikeastaan mukavaa (älä siis ymmärrä väärin), kun bloggarit kirjoittavat välillä omista arkisista vaivoistaan, se tekee teistä ikään kuin inhimillisemmän ja helposti lähestyttävämmän. Tottakai me lukijat ymmärrämme, että kaikki me elämme tätä samaa arkea iloinemme ja suruinemme, mutta kun itselle sattuu oikein perhanan huono päivä vaikkapa kipujen takia samat vanhat positiiviset ja ruusunpunaiset päivitykset lähinnä ärsyttävät."












No joo... Totuuden nimissä on pakko sanoa; onhan itselläkin niitä päiviä, (todellakin) jolloin en vaan jaksa lukea toisten ihmisten ilosta ja hyvinvoinnista, etenkin kun itsellä kroppa "huutaa hoosiannaa" lähes päivittäin, sellaista kivutonta päivää kun ei minulla oikeastaan edes ole. Oikein huonoina päivinä en vaan lue/katso niitä juttuja, vaihdan suosiolla sivua. Sitten taas joinakin päivänä juuri se iloinen fiilis tai kaunis kuva voikin olla juuri se minun tarvitsemani tsemppi. Päivästä riippuen siis mennään... Tai aikoinaan oman eroni aikaan en suoraan sanottuna kestänyt katsoa/lukea niitä kauniilla kuvilla varusteltuja ihania perheiden lomareissu -juttuja, se tuntui silloin aivan liian raadolliselta. Kun se oma elämä oli mennyt aivan riekaleiksi, niin silloin ei vaan jaksanut iloita toisten perheonnesta.













Mutta eihän se elämä ole koskaan aivan ongelmatonta, kaikillahan sitä kitkaa joskus on. On lasten kanssa kähinää, ja toisinaan parisuhteissakin ollaan aivan eri planeetoilla. Sekä nyt itse tätä uusioperhe -elämää eläneenä voi sanoa, että ei se tämäkään aina niin helppoa ole, näissä elämissä sitä ulkopuolista "säätäjää/puuttujaa" kun on kaikenmoista. Lisäksi on (voi olla) sairautta sun muuta huolta, mutta silti en vaan ole sellainen tyyppi joka jää niihin kuoppiin vellomaan. Ja kyse ei todellakaan ole siitä, että oma elämäni olisi ollut millään lailla "siloiteltu", päinvastoin. Kun itse katson elämääni taaksepäin... Niin huh! On se vaan ollut aikamoista kantapäänkoulua, osin aivan varmasti itse aiheutettua, mutta paljon on mukaan mahtunut myöskin sellaista settiä jolle ei vaan ole voinut mitään. Mutta niinhän se vaan on... Jokaisen on vaan pakko kantaa se mikä ns. annetaan. Ja toisaalta... Mietin myös tätä; Että onko sitä kaikkea tarpeellista jakaa "kaikelle kansalle" luettavaksi? Kyse kuitenkin on (noin pääpiirteittäin) minulle aivan tuntemattomista ihmisistä. No mielestäni ei. Tai itse en ehkä kuitenkaan ole sellainen tyyppi, joka blogissani avautuisi noista noin henkilökohtaisista jutuista, jääköön ne suosiolla muille. Jotenkin jo näistä sairauksistani kertominen on siinä rajoilla, sekin menee jo minun mielestäni aika syvälle oman ihoni alle.












Nämä omat terveydelliset asiat kun nyt vain ovat noin, ne ovat olleet niin vauvasta saakka ja tulevat myös aina olemaan. On tehty pienestä asti se mitä on voitu, joten näillä eväillä on nyt sitten vain räpisteltävä. Mutta en tosiaan jaksa (enkä edes halua) jäädä niitä surkuttelemaan, eikä siinä mitään järkeä edes olisi, joitakin asioita kun et vain voi muuttaa. On vain pitänyt oppia elämään niiden kanssa, on vain jollakin tapaa mentävä eteenpäin. Välillä se ketuttaa todella paljon, mutta kuten sanoin, muuta vaihtista kun ei minulla vaan ole. Ja niinhän se loppupelissä on kaikessa muussakin, sen pahan mielen ja syvän ärsytyksen syövereistä on vain jotenkin päästävä pois, oli se asia tai suru mikä tahansa. Tai näin ainakin itse ajattelen, näitä omia elämän tapahtumia kun olen funtsinut.












Mutta, se näistä.... Nyt tähän aurinkoiseen aamuun, ja siihen tosiasiaan että; meillä sitä on taas aivan talvi. Kahdessa päivässä lunta tuli takaisin varmaan sen 20-30cm. En voi sanoa (todellakaan) olevani asiasta kovin iloinen.... Mutta näilläpä sitä mennään. Onneksi tänään tosiaankin aurinko paistaa, se sentään on hyvä juttu. Muutenkin tämä lisääntynyt valon määrä antaa kyllä minulle virtaa aivan eri lailla, ihan on erilaiset fiilikset nyt kun pari kuukautta sitten. Ja pääsiäinen... Sehän on jo aivan nurkan takana. 














Muuten, tuohon olkkariin kaipasin uusia kevyempiä mattoja noiden villamattojen tilalle, että jos sinulla olisi heittää joku "vinkki vitonen" sellaisista minun näköisistä matoista? Olisin vinkeistä todella kiitollinen. Ja sen väriskaalan pitäisi olla jotakin akselilla harmaa-valko-beige, jotakin sitä väriskaalaa olen ajatellut. Viime keväällä hankitut matot kun menivät nekin vanhemman neidin kotiin, joten uusille matoille olisi selkeä tarve. Villamatot kun saattavat kesällä olla suhteellisen lämpimät.... :))


 Mutta, näillä mietteillä tänään....Nyt kohti uusia kujeita. 

Aurinkoa keskiviikolle,



tiina

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Aina voisi olla huonomminkin!

Heräsin aamuyöllä jyskyttävään lonkkakipuun, päällimmäisenä ajatus; voihan per***. Se onkin ollut ihmeen kauan suhteellisen hyvinvoiva, meinaan tuo "toinen takajalkani." Oikeastaan sen suhteen on koko talvi mennyt yllättävän hyvin, joten mitä himputtia siinä nyt (taas) oikein alat oireilemaan? No mutta, minkäs sille, ei auttanut muu kuin koettaa jollakin tapaa silmät ristissä valua alakertaan aamukaffelle. Samaan hengenvetoon muistin myös aamuisen neurologin vastaanottoajan. Hitsit!  Ja lisäähän oli tulossa.... Vilkaisu ulos. Ei ole edes totta! Lunta on satanut varmaan viisi senttiä, että hyvää kevättä vaan sullekkin. Tämäkin vielä, aina vaan paranee....










Ulos vaan autoa putsailemaan, siinä päällä kun oli sellainen "sievä" lumikerros. Ulkona oleilu taas tietää sitä että; raynaudin tauti herää takuuvarmasti henkiin, ja niinhän siinä kävi tälläkin kertaa. Onneksi verenkierto ei tällä kertaa loppunut kuin oikeasta keskisormesta, "parhaimmillaan" veret seisahtuvat molemmista käsistä (ja varpaista) akselilla etusormi-keskisormi. Siinäpä sitten sisälle tullessa sulattelin kipuilevaa sormeani lämpimällä (kun veret lähtevät taas liikkeelle niin se on kivuliasta) vedellä. 
Ja eikun menoksi!












Neurologin vastaanotolla tuli viimeinkin se jo vuosia odotettu (jonka olen kyllä siis itse jo vuosia tiennytkin) tuomio, nimittäin persauksilleen menneen (Vol. 7.) lonkkaleikkauksen jälkeen alaraajoihin oli tullut hermovaurio. No joo, onhan se ihan kiva nyt viimein kuulla se jopa ihan lääkärin suusta. Vaikka ei siinä sitten muuta hurrattavaa olekkaan.... Uutta lääkettä parin muun lisäksi kokeiluun. 
Sooo... Welcome to my world. :))











Ja miksi tänään tällainen postaus? Siksi että:
Tämä aihe on taas hieman ollut ns. "tapetilla", ollaan mietitty elämää blogien/kauniiden kuvien takana, tai onko bloggareilla ylipäätänsä sitä "normielämää." Tätä itse hieman ihmettelen....
Miksi ei olisi? Tavallisia ihmisiähän me ollaan kaikki. Eikös?


Siksi tässä tätä tämän"hattarapilvi/kukkahattutäti -elämäisen" lifestyle -bloggarin normia tiistaita. Ja kuten huomaatte... Ei se elämä ole täälläkään pelkkiä kauniita kuvia ja sitä tyhjänpäiväistä liibalaabaa, kyllä ne on täälläkin ihan ne samat ilot ja surut, kivut ja säryt. Niistä kun ei vaan (ainakaan minulla) tule koskaan kirjoitettua, minä kun olen aina ajatellut haluavani pitää tämän blogini sellaisena hyväntuulen paikkana. Että muka se, ettei niistä (säryistä, itkuista ja suruista) kirjoita, niin eihän se tarkoita ettei niitä koskaan olisi. 
Kyllä niitä on, meillä jokaisella. 


No mutta hei...
 Ei laiteta koko päivää nyt aivan valitteluksi, etsitään tällekkin päivälle myös niitä ihania & positiivisia juttuja.


* Erään ystäväni Fb-sivulta bongaamani (hänen ystävällemme kirjoittamansa) onnittelu (tässä vain osa) kirjoitus:
"Siitä kun naurattaa, vaikka välillä oikeasti itkettää." - That's what friends are for.


* Vaikka lunta on taas sen about 10cm, niin kyllä se kevätkin sieltä vielä tulee. 


* Talitintit laulaa - SE kyllä tietää kevättä.


* Tieto lisää tuskaa sanotaan, mutta nyt kuitenkin taas oman terveyden kohdalta asiat ovat selkeämmät. Vaikka toki se harmittaakin, ei ole todellakaan kiva olla aina kipeä. Ja hei... kävelen silti vielä omilla jaloillani, se on hyvä se. Asiat voisivat aina olla siinä suhteessa paljon huonomminkin. 


* Ostin (ja söin) kauniin vihreä -kuorrutteisen sitruunatäytteisen munkin. Olipas muuten hyvä setti kahvin kanssa. 



Eli... loppupelissä elämä on sittenkin aika jees, 
kaikesta huolimatta. 




tiina

torstai 23. maaliskuuta 2017

Voihan kukkabomber!

Postiluukkuun tulla tupsahti alkuviikosta tämmöinen kaunistus; Ajlajk:n  kukkabomber. Ja onhan tämä kyllä niin syötävän soma, oikea ihanuus. Keväthän se tämänkin tekee.... Silmä vaan katselee kaikkea suloisen väristä ja pastellista juttua vaatteissakin, ei sille vaan mitään voi. Ja mihinkäs sitä tämä kukkahattutäti karvoistaan pääsisi, kun on romanttinen hömppä niin on romanttinen hömppä, joten ne vaatevalinnatkin näköjään (ainakin näin keväisin) menee sen mukaan. 











Ihastuin tähän kukkakuosiin heti kun sen näin tuolla putiikkiystäväiseni Terhin/Amalias Hem:n Instagram:ssa. Tunnustan että; tuli kyllä juuri sellaiset must have -fiilarit. Lisäksi bomber sopii oikein kivasti noihin uusiin mokkaisiin nilkkureihini. Nekin näin kevään kunniaksi roosat, kuinkas muuten. 








Ja näinhän se vaan taitaa minulla olla....















Jos sinäkin tuohon kukkaiseen bombertakkiin ihastuit, niin Terhin Amalias Hem -puotiin pääset tästä. Ja hei, sieltä löytyy toki myös kaikenlaista muutakin ihanaa. Valikoimassa on vaatteiden lisäksi kauniita sisustusjuttuja ja asusteita. Terhin kaunis puoti Korppoossa on paikka jossa (jos vain on mahdollista) täytyy ehdottomasti vierailla. Toivottavasti taas ensi kesänä nähdään.





Farkut: Tommy Hilfiger
Alustoppi: Neo Noir
Nilkkurit: Pier One




Näillä hempeän hömppiksillä mentiin tänään.

Muksua torstaita kaikille. 


Palataan taas,


tiina

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Fiilareita pääsiäiseen

Kuten eilen jo mainitsinkin, niin olen viettänyt tovin jos toisenkin koluamassa Pinterest:ssä ihania pääsiäiseen liittyviä kuvia. Tässäpä nyt niitä fiiliksiä teidänkin iloksenne. 




Kaikki kuvat Pinterest/mainitut.



(Kuva: HOUSE of IDEAS)











(Kuvat: IMPRESSIONEN)






(Kuva: hative.com)






(Kuva: Hertz-Allerliebst/ Flickr)





Kuva: savittjagvetblogg.sk)





(Kuva: cestlavieblogg.blogspot.ca)






(Kuva: homevialaura.com)





(Kuva: sommarbacka.fi)





(Kuva: comfydwelling.com)






(kuva: sommarbacka.fi)






(Kuva: savittjagvetblogg.blogspot.sk)





(Kuva: thereseknudsen.no)


Näillä kauniilla pääsiäistunnelmilla tänään.


Mukavaa keskiviikkoa kaikille.



tiina

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Suloinen Neo Noir

Oletko jo törmännyt näihin, niin suloisiin Neo Noir:n alusvaatteisiin? Minä olen noita jo monta kertaa kuvissa ihastellut, toivonut pääseväni hypistelemään niitä myös oikeasti. Kun tunnustan; noissa alusvaatteissakin olen vähän sellainen pitsi-intoinen. Ja mielestäni myös ne alusvaatteet ovat tärkeä osa pukeutumista, sitä omaa hyvää fiilistä. Nyt viimein noita ihanuuksia bongasin ystäväni Jaanan puodista, ja ihan pakko oli kotiuttaa tuo toppi, sillä niin kaunis se oli. 
Eikös?











Ainakin minulle nämä olivat silkkaa rakkautta, ja pitkään funtsin tuon valkoisen ja mustan (toppia on siis saatavana myös mustana) välillä. Mutta (itseni tuntien) se mustakin varmaan päätyy jossakin vaiheessa minulle, sekin kun oli niin kaunis. Myös se "kurvit kuntoon laittava taikavaate", eli saman sarjan alushamekkin olisi ihan huippu mekkojen alla, eli todennäköisesti menee kokeiluun sekin. Eräs jokunen vuosi sitten ostamani Andiatan mekko kun oikeasti vaatii alleen jonkinlaisen mahamakkarat suoristavan alushameen. No mutta, nyt mennään ensin tällä.






















Infoa Neo Noir:sta löydät täältä. Ja jos ihastuit toppiin/haluat tietää lisää niin Jaanan puotiin pääset tästä


. Tämä tyyppi menee nyt kaivelemaan pääsiäsikoristeet tuolta kellarista. Juu, tiedän... Eihän se pääsiäinen ole vielä hetkeen, mutta minäpä käyn (näköjään) aina himppasen etuajassa tän kalenterin suhteen. Ja löysinpä Pinterest:stä taas niiiin ihania fiilistelykuvia, joten pääsiäisessä eletään jo ihan täpöllä. 


Mutta, nyt oikein aurinkoista tiistaita kaikille, 
tai meillä ainakin tänään paistaa niin ihanasti aurinko. 



See you,


tiina

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Räntäklönttejä ja perjantaikukkia

Eilisen päivän jälkeen olisin niin kovin mieluusti vetänyt peiton takaisin korville. Kun se aamuinen vilkaisu makkarin ikkunasta ei ollut sitten millään lailla mieluinen; tuulta vaakatasossa ja chifonet:n kokoisia räntäklönttejä. Yök! Oon nimittäin jo niin asennoitunut kevätmoodiin, joten miks se kevät ei nyt vaan voi jo tulla? 










Kurjan sään piristykseksi kävin kaupasta hakemassa perantaipuskan. Ja ihan tätä normisettiä, hempeän roosat tulppaanit. Nämä vain ovat minun mielestäni ne kaikkein somimman väriset.























Näillä hempeilyillä tänään.
Mukavaa viikonloppua myös teille.


See you,


tiina




torstai 16. maaliskuuta 2017

Vessan fiksausta

Heippatirallaa vaan.... Näköjään se viikko mennä hurahti edellisestä päivityksestä. Hupsista! No mutta, sellaista se. Nyt kurkistus meidän alakerran pikkuruiseen vessaan, siellä kun vihdoin ja viimein edistyin tekemään sen jo kauan to do -listalla olleen jutun. Innostuin vähän muokkailemaan tuota suorastaan rasittavan pientä wc:tä hieman helpommin käytettävään malliin. Tuo alakerran veski kun todellakin on mallia; "peruuta perä edellä - älä tee ylimääräisiä moodeja - muuten lyöt takuuvarmasti nuppisi portaikkoon" Ja auts! Lyöt silti. 










Juu, kiva juttu kun ylipäätänsä on kaksi vessaa, mutta totuuden nimissä tuo pikkuvessa on se vähän haasteellisempi (suorastaan rasittavakin) käytettävä. Jo alusta saakka siellä on hiukan ärsyttänyt se suuri peilikaappi, joka siis oli kyllä todella hyvä kaikkien purkkien ja purnukoiden piilottamiseen. Se veti sisäänsä mielettömän määrän kaikkea tarpeellista. (ja tarpeetonta) Mutta... mutta... kaappi oli kooltaan tuohon vessaan aivan liian suuri, teki siellä käymisen vieläkin hankalammaksi. Nyt viimein laitoin sen Fb-kirpparin kautta kieroon, eli tänks taas nettikirpparit. 



Ja tässäpä nyt kuvia vessan nykylookista. Ja pakko sanoa; heti tuli enemmän tilaa ja avaruutta. Hitsit! Miksi en tätäkään juttua (lue - saanut aikaiseksi) tehnyt aiemmin. ?











Laitoin pensselit ja käsirasvat tuohon Ikean vanhaan peltiseen purkkiin. Vanulaput Tine K:n kynttiläkipppoon, pumpulipuikot pistin vanhaan juomalasiin. Lene Bjerren kynsiharjan (sekä päheen mustan käsisaippuan) olen saanut ystävältäni lahjaksi. 










Paperit säilyvät kätevästi tuossa Ikean korissa. Ja matto... Voihan suloisuus! Tuon niin pehmoisen maton löysin meidän Amanda b:n valikoimasta, se on muuten niin ihanan suloisen tuntuinen jalan alla. Tosin saa nähdä kuinka kauan se kestää puhtaana.... Hih! Varmaan ensimmäisen meikkauksen jälkeen on värivoiteet pitkin mattoa No... Sittenpä vaan laitetaan tuo matto pesukoneeseen. 











Ensimmäinen plääni oli laittaa entisessä kodissani ollut hylly tuohon seinälle, mutta eipä se siihen sitten käynytkään. Vanha kaappini kun oli tuohon aivan liian syvä. Siellä Amanda b:llä käydessäni ystäväni vinkkasi tuosta lokerikosta, että jospa se olisikin ok. Oikeastaan olin ajatellut laittaa tuohon sellaisen umpi -ovellisen mallin, näin olisivat kaikki purkit olleet kivasti piilossa. Mutta koska sopivaa ei (ainakaan tähän hätään) löytynyt niin nyt mennään näin, ja ei se oikeastaan ole lainkaan hullumman näköinen noin. No joo... onhan siinä sälää, mutta noitahan tarvitsen/tarvitsemme päivittäin. Siinäpä ne sitten ovat helposti käden ulottuvilla. Muut tarvittavat jutut mahtuivat vessanpytyn vierellä/takana olevaan pieneen kaappiin.











Siinä se - pieni ja kompakti, mutta jotenkin vaan nyt niin paljon avaramman oloinen tila. Altaan alle haluaisin allaskaapin, (menisi putket piiloon) siis nimenomaan haluaisin! Mutta sekään ei ole tilanpuutteen vuoksi mahdollista, joten siinäkin on vaan tyytyminen vanhan (pienen) talon olosuhteisiin. 
Nämä vain ovat niitä "käytännällisyys jää vanhassa talossa unholaan/take it - or leave it" -juttuja. 











Ja niin.... tässäpä se lähtötilanne & se "pienoinen" (nyt jo myyty) peilikaappi. Hyvä kaappi tavaransäilytykseen ja toisenlaiseen kotiin, meille se ei kuitenkaan ollut oman näköinen juttu. Ja kuten jo sanoinkin; niin minun mielestäni aivan liian suuri tuohon pieneen tilaan. Eikä se kyllä mitenkään sopinut Helman tyyliin. No joo... tämä nyt on vaan se minun mielipiteeni. 







Näillä vessahommilla tänään. 

Palataan taas,



tiina

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Ikea Sommar 2017

Viime viikolla pidin tyttöjen kanssa (tytöillä oli hiihtoloma) sellaisen kaupunkipäivän, me ajaa hurautimme Kuopioon. Reissu sisälsi ne tytöille perinteiset ostoskeskus -shoppailut höttömättöruokailuineen, lopuksi minulle sen (tottakai) vierailun Ikeaan. Mitään sen kummempaa ei mielessä ollut, kunhan vain perinteisesti teki mieli käydä kurkkaamassa ne Ikean jutut.










Enkä juuri mitään edes hankkinut, mutta jotain sinne ostoskärryyn kuitenkin eksyi.  Astiaosastolta bongasin nämä Sommar 2017  -astiat. Noihin harmaan sävyisiin ihastuin heti, jotenkin noissa on vain niin kaunis tuo kuviointi, lisäksi bonuksena sellainen kiva käsintehdyn oloinen look.











Tätä sarjaa on saatavilla myös roosa (pinkki) sekä vihreä. Meille tämä vaalean siniseen vivahtava harmaa oli kuitenkin se paras vaihtis.










Ne muut Ikean Sommar 2017 -sarjan tuotteet löydät täältä.










Näillä tänään.
Nyt toivottelen oikein ihanaa (toivottavasti aurinkoista) viikonloppua kaikille.




Palataan taas,



tiina

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Keväisiä vaatejuttuja

Eilisessä postauksessa jo mainitsinkin, että lauantaisella kauppareissulla kävin myös katsastamassa ystäväni Jaanan vaateliikkeen kevätuutuuksia. Lisääntyvä valo tekee tässäkin asiassa tehtävänsä; kummasti vain katse kiinnittyy pehmeisiin pastelleihin sekä muihinkin vaaleampiin "söpöstelyväreihin." Tai en tiedä teistä muista, mutta minulla tämä kevään tulo aivan selvästi vaikuttaa myös vaatteiden värivalintoihin. No joo, se black is always black, mutta luontevasti tässä vaiheessa vuotta nuo vaaleat ja hempeät jutut myös kiehtovat. Kirkkaiden värien ystävä en ole vaatteissakaan koskaan ollut, se oma väripaletti kun pukeutumisessakin on oikeastaan aika pliisu. Valkoiset, harmaat, beiget, ruskeat, lilat, roosat ja sinisen sävyt ovat se itseä lähinnä oleva juttu. Ja kuten jo sanoinkin, niin näin keväisin viehättävät myös näiden värien pehmeät pastellit. 



Mutta, tässäpä kauniita kevätmaistiaisia Muotitalo PUKI:n valikoimista. Kuvailin taas sellaisia omanoloisia juttuja. Vaatteita, joita itsekkin mieluusti käytän/ käyttäisin.


Ja pitihän se miestenkin osastoa katsastaa, tässäpä Hilfiger:n kevättä.


(Postaus on blogiyhteistyö Muotitalo PUKI:n kanssa.)







Tämä miesten vyö on mielestäni niin mageen näköinen.









Miesten GANT:n kevättä. Kivoja puuvillafarkkuja yhdistettynä collareihin, neuleisiin ja pehmeisiin T-paitoihin. Ja kangastennarit sopivat niin shortsien kuin pidempien housujen kanssa, niitäkin taisi olla kolmea erilaista mallia.

















Tässäpä vielä tämä kolmas lemppari; Henri LLoyd. Kivoja kauluspaitoja, neuleita ja puuvillahousuja.

















Tässä kuvaa naisten Marc O'Polo:n osastolta. Sieltä löysin tuon vihreän lisäksi mm. suloisia roosan sekä sinisen värisiä juttuja. 










Voiko suloisempaa villakangastakkia ollakkaan?!!!










No entäpä sitten tämä syötävän suloisen värinen kevytoppis...










Ja niin.... Pitihän sitä sitten myös minun kokeilla. Aivan ihana. Ja muuten... Nuo kuvassa olevat puuvillafarkut olivat niin mielettömän pehmoiset (ja joustavat) jalassa ettei ole tottakaan, aivan kun yllä olisi ollut pelkät leggarit. Uskomattoman mukavuuden lisäksi housuissa viehättivät myös nuo kivat detaljit; niitit sekä vetskarit. Nuo housut on kyllä ehdottomasti käytävä hakemassa myös omaan vaatekaappiin.










Näihin nilkkureihin ihastuin jo viime syksynä, ja nehän sitten (jo silloin) sujuvasti löysivät tiensä myös minun jalkoihini. Kaikinpuolin ovatkin olleet loistavat hankinnat, kengissä on hyvä lesti ja muutenkin oikein mukavat jalassa. Lisäksi tykkään todella paljon tuosta juuri oikeasta konjakin sävystä sekä tuosta reikäkuvioinnista. 












Lisää lemppariroosaa... Tuo GANT:n collarihuppari sekä tuo kaunis valk-sini-roosa huivi jäivät myös "kaivelemaan", nekin kun olisivat juuri niitä omanlaisia ihanuuksia.









Tämäntyyppiset hatut näyttävät aina vaan kivoilta. 










Raikasta sini-valkoista naisten Henri LLoyd:n mallistosta. 










Katsokaa noita Cream:n kenkiä. Ihanat suorastaan!!! Takana olevat beiget olisivat niin hyvännäköiset farkkujenkin kanssa.











Hilfiger:n pikkulaukku on oikein soma kesämenoihin.











Ja tämä.... Silkkaa rakkautta. Todella yksinkertaisen mallinen Hilfiger:n mekko, takana yksityiskohtana tuo kaunis laskosnauha. Kauniille ja simppelille mekolle loppusilauksen antaa tuo kultainen vetoketju. 











Näillä keväisilla vaateihasteluilla mentiin tänään.



Ihanaa auringonpaisteista tiistaita kaikille.


See you,




tiina