keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Deko -lehden lukunurkkaus -kilpailu

Tässä jokin aika sitten sain Deko -lehdeltä kivan yhteydentoton, jossa minua pyydettiin osallistumaan kivaan blogihaasteeseen. Siinä haastessa bloggarit suunnittelivat  mieleisensä lukunurkkauksen Mikkelin tuleville asuntomessuille. Ja tottakai minä innolla osallistuin. Suureksi ilokseni sain myös viime viikolla tiedon, että se oma suunnitelmani on päässyt kymmenen finalistin joukkoon. Kilpailu järjestetään yhdessä Deko -lehden, Marabou Premium:n sekä Suomen Asuntomessujen haastamina. Yleisöäänestyksen voittaja saa itselleen lahjakortin, koko kilpailun voittaja taas pääsee toteuttamaan sen oman lukunurkkaus -suunnitelmansa sinne Mikkelin asuntomessuille. 
No sepä olisikin huisin hienoa!




Ja tässäpä se minun moodboardini. Minulla oli ajatuksena tehdä lukunurkkaus miellyttävää lukuhetkeä varten, sellainen pehmoinen ja viihtyisä pesä, jossa on hyvä lukea ja olla muutenkin.
(Minun suunnitelmani on siis tuo nro. 6.)


Kuva suurenee klikkaamalla.






Kilpailussa mukana olevat suunnitelmat näet täältä
siellä voit myös äänestää sitä omaa suosikkiasi. Kannattaa ehdottomasti osallistua, sillä kaikkien äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan kolme Deko -lehden vuosikertaa.




Aurinkoista keskiviikkoa kaikille.



tiina

tiistai 23. toukokuuta 2017

Kenen lapsia he olivatkaan?

Koulu alkaa (tai sen pitäisi alkaa) klo. 8. Oppilaat löntystävät oppitunnille suunnilleen 8.15, lippikset päässä ja silmät illallisesta (yöllisestä) valvomisesta ristissä. Kavereiden kanssa chillaillessa kun meni taas vähän myöhään, tai innostuttiin jälleen vähän pelaamaan.... Tai kun on vaan maanantai niin ei huvita, silloin kun ei vaan jaksa tehdä mitään. Ja kädessä on tietenkin kännykkä, kuinkas muuten. Opettaja pyytää laittamaan sen puhelimen pois, tästähän on keskusteltu jo niin monesti aiemminkin. "En mä voi, mulla on peli kesken." "Anteeksi? "No mä pelaan tän pelin ensin loppuun, mä laitan sitten tämän puhelimen pois." Oppilas laittaa puhelimen pois, mutta n. 5-10 minuutin päästä opettaja joutuu taas kehoittamaan oppilasta laittamaan sen puhelimen pois. Oppitunnit etenevät tätä rataa joka päivä, monen oppilaan kanssa. Eli siitä opetusajasta menee iso osa aivan turhanpäiväisiin juttuihin.


Tai:


"Mulla oli kahdelta kampaajavuoro, mä lähdin siksi eilen koulusta ruokailun jälkeen." Oppilas oli taas poistunut ilmoittamatta/lupaa pyytämättä koulusta heti ruokailun (n. klo. 11.00) päätyttyä.


"Vit***! Sä et sanonut, että tämä pitää tehdä näin?" "Kyllä sanoin. Sanoin, että tämä tehdään samalla lailla kuten ennenkin."
"Vit***  sanoit!"

"No mä nukuin eilen (taas) pommiin. Heräsin sit jotain ysin maissa, en mä sitten enää viitsinyt tulla kouluun." Sinä päivänä koulua olisi ollut normisti, eli 8-16.




(Postauksen kuvat eivät liity aiheeseen millään lailla, mutta ehkä nämä maisemakuvat sopivat kuitenkin tähän yhteyteen niitä tyynypäällis- tms. "hömpänlömppä" kuvia paremmin.)




Tämä on sitä pientä opettajien arkipäivää, asioita, joita he päivittäin työssänsä kohtaavat. Nopeasti laskien lähi/ystävä/tuttavapiirissäni on yli kymmenen (edit* korjaan, heitä on melkein kaksikymmentä) opettajaa, ja he ovat ripoteltuna opettajan työssä ympäri Suomea. Toiset työskentelevät varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja alakouluissa, toiset siitä ylöspäin. Ja valitettavasti viesti kaikkialta on suunnilleen sama, eli minne on kadonnut se kunnioitus opettajia ja oppitunteja kohtaaan? Miksi me vanhemmat emme enää kasvata lapsiamme kunnioittamaan itsestäänselviä asioita, vaan yhä enemmässä määrin opettajat joutuvat siihen kasvattajan rooliin? No totta kai opettajan työ on sitäkin, mutta itse henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että kotoa se kaikki lähtee. Ja valitettavan usein ne meidän ihanat "kullannuput" ovat siellä koulumaailmassa jotain aivan muuta, niistä kilteistä ja hyvinkasvatetuista lapsistamme tuleekin koulussa niitä EVVK - LOL - KVG - (yms.) -tyyppejä. Lisäksi pääkaupunkiseudulla toimivat opettajat joutuvat työsssään kokemaan jopa suoranaista väkivaltaa, huoritellaan ja uhkaillaan, käydään jopa käsiksi. 
Ole siinä sitten fiksun ja ymmärtäväisen kasvattajan roolissa. 




Tässä muutamia kopsuja netistä löytämistäni opettajien kirjoituksista:


"Lapset on opetettu jo ennen kouluikää siihen, että saavat mitä haluavat. normiopetus on tylsää, pitäisi saada sirkuspelle luokkaan ja hovimestari eeässineen. joudummeko kirjoittaa, mikset sä tulosta näitä meille? ei oo tää oo kivaa - mä haluun pelata... en jaksa, kun on tylsää... "


"Ja pelkästään välitunneista on mennyt ilo. Lapsia pitää vahtia kuin haukkana sen sijaan, että lapset leikkisivät, kokeilisivat, kömpelöivät, satuttavat ja oppivat. Ei.. jos on pienikin naarmu, niin jo ollaan jotain pykälää syynäämässä ja miettimässä, miten välituntivalvojalle saataisiin jostain joku näpäytys. jos hajoaa vaatteet, ollaan vaatimassa rahaa koululta... jos tuli pahamieli syyllistetään koko opetushenkilökunta kiusaajiksi. tätä on nykypäivä. kaikki ilo mennyt viimeisen 5v aikana työstä. Eipä tarvitse mennä kuin vuosituhannen alkuun, niin asiat olivat paremmin. Maailma ei kaatunut, jos kompastuit, tuli haava, hajosi vaatteet. Hetki myöhemmin ja taas leikki päällä. Nyt on hetki myöhemmin ja vahempi huutamassa luuriin tai saamassa paskahalvauksen kun hius meni poikki..."

(Lainaukset on kopsattu täältä ja täältä.)




"Olen mielestäni hyvä opettaja, mutta en ole lapsi/nuorisojoukon kasvattaja. Luokassa pitää aina muutaman tietyn oppilaan kanssa käydä taistelu siitä, että ottavat kirjat esiin. Että kuuntelevat tunnilla, kun on sen aika. Että eivät heitä kuminpaloja. Että eivät pidä järjetöntä älämölyä."




"En jaksa enää laumaa jatkuvasti rajoja koettelevia lapsia ja nuoria. En jaksa koko ajan olla huomauttelemassa purkan syömisestä tunnilla tai kiroilusta. Tai olla puuttumassa kahinoihin."


"Opettaminen tai pikemminkin opiskelemaan ohjaaminen olisi ihanaa ja unelmatyötäni. Mutta ei jatkuva häiriköiden kanssa mittely. Miksi vanhemmat ei kasvata kotona lapsiaan?"


Tai miksi me vanhemmat emme huolehdi lapsistamme? Laitamme heidät yläkoulun (tämä on valitettavasti monelle se pakkokin, sillä eihän pienillä paikkakunnilla ole niitä jatko-opiskelumahdollisuuksia) jälkeen naapurikaupunkiin opiskelemaan, pitämään itse itsestään huolta. Monella se varmasti sujuu oikein hyvin, (itsekkin lähdin aikoinani yläasteen jälkeen naapurikaupunkiin) silti siitä itsestä huolehtiminen voi monelle ollakin aikamoinen järkytys. Oletkin 16-vuotiaana vastuussa aamuheräämisistä, ruokailuista, asuntosi siisteydestä, pyykkihuollosta sun muusta, jutuista, jotka ennen ovat olleet vanhempien hoidossa. Siinä "oman elämänsä kuninkaana" (kuten itse näitä nuoria leikilläni kutsun) ei välttämättä olekkaan niin helppo olla. Ja valitettavasti olen jopa kuullut monen olevan nälissään, se koulussa tarjottava ilmainen ateria kun voi olla se ainoa ruokailu vuorokaudessa.


Surullista! 




Mieleeni tulevat erään opettaja-ystäväni nuoren sanat; (hänen muuttaesaaan toiselle paikkakunnalle opiskelun vuoksi) "Tämä on ihan pas****." Eli, ei se itsestä huolehtiminen (sen kotoa pois, ihanaa! -alkuhuuman jälkeen) ollutkaan niin mageeta. Hitsit, on tiskaaminen, siivous, pyykkääminen, ruoan laitosta puhumattakaan. Siellä koulussakin kun pitäisi päivittäin jaksaa olla sen about 8h. Rankkaa!


Ei voi mitään.... Mieleeni ovat myös iskostuneet erään blogikollegani sanat;


"Meidän arki on jonkun lapsuus." 
(tässä tapauksessa myös nuoruus)





Meille hyvä opetus on ensiarvoisen tärkeää, (ja niin pitää ollakkin) me suorastaan vaadimme, että lapsemme saavat hyvää opetusta. Miksi emme vaadi myös lapsiltamme hyvää käytöstä, kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan? Pidetään vanhempina itse niistä lapsistamme huolta, ne ovat kuitenkin meidän lapsia, joten se kasvatuksen päävastuu on meidän vanhempien, ei opettajien. Ja opetetaan lapsemme kunnioittamaan toisia ihmisiä ja niitä yhteisiä pelisääntöjä. 

Sillä näinhän sen pitäisi mennä, aivan luonnostaan. Eikös?

Näillä mietteillä tänään,



tiina

maanantai 22. toukokuuta 2017

Kevät tuli!

Niin aurinkoista maanantaita kaikille. Tuliko se kevät viimein tännekkin? No tulihan se, tai oikeastaaanhan se tuli jo viime viikolla. Viimeinkin. Ja vihdoin sai laittaa myös tuota terassia kesäkuntoon, tuonne kun ei mitään voi liian aikaisin viedä, tuossa meidän terassilla kun sitä kattoa ei vielä (kään) ole. No mutta, kalusteet ovat nyt paikoillaan, samoin vein tekstiilitkin sinne, joten nyt alkaa taas se loputon tyynyjen ja pehmusteiden sisään- ulos roudaus. Mut hei, ei haittaa, sillä se on kevät nyt. Ja kyllä tätä onkin odotettu.



Mitään uutta ei olla hankittu, kaikki on vanhaa juttua. Ja eipä tänne kyllä kesäkukkien lisäksi mitään tarvitsekkaan. Laajempaa kuvaa lupaan laitella myöhemmin, siinä vaiheessa kun niitä kukkia on laitettu & grilli (sun muut jutut) on roudattu tänne ylös.
























Näillä aurinkoisilla fiiliksillä tänään.


See you,


tiina

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

My new posters

Moikkelis moi vaan. Nyt muutama kuvanen olkasta, tai siis lähinnä näistä uusista julisteistani. Ne entiset perhos- ja sulkajulisteet nimittäin menivät kiertoon ystävättärelleni, joten seinälle jäi siten parin julisteen "mentävä aukko." Deseniolta olin jo paria (siis montaa!) vaihtista katsellut ja miettinyt, ja sen pähkäilyn lopputulemat sitten kotiutuivat viime viikolla.







Vaihtelun vuoksi halusin jotain aivan erilaista kuin ne edelliset. Pitkään tosiaan mietin ja katselin, (niitä mieluisia vaihtiksia kun olisi ollut niin monta) lopulta päädyin näihin; mustavalkoiseen tutu-julisteeseen ja tuohon  "Carrie Bradshaw:n" sitaattiin, joka muuten onkin mielestäni aivan täyttä asiaa. :))







Somat pikkupullot ovat tuliainen ystävältäni Katjalta, hän kun kävi pitkästä aikaa vierailulla luonani.

Kiitos ihanainen, kylläpä oli kiva nähdä.







Tulossa on vielä kolmas tilaamani juttu, mutta siitä lisää sitten kunhan sen saan. 









Näillä tänään.



Mukavaa keskiviikkoa kaikille.



tiina


P.s

Tämä ei ollut maksettu mainos, vaan julisteet on ihan itse hankittu.
Mutta, (ihan vaan "vinkki vitosena") jos ihastuit/haluat kurkata noista lisää niin Deseniolle pääset tästä.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Instrun juttuja

Indieplacen keväisessä bloggaritapahtumassa pääsimme taas sovittelemaan Instrumentarium:n  kevään silmälasi- ja aurinkolasimalleja. Ja kuten aina, niin vakkaristi silmälaseja käyttävälle tämä oli taas ihan superkiva juttu. Kun silmälasit ovat nuoruudesta saakka kuuluneet tähän jokapäiväiseen elämään niin niihin vaan haluaa välillä sitä vaihtelua. 



Postaus on tehty yhteistyössä Instrumentarium:n kanssa.

Instrumentarium -valokuvat: Sanni Riihimäki.



Heritage Spactacles of time -mallisto matkaa kehysmallistossaan juhlistamaan eri aikakausien trendejä. Sukelletaan 1930 -luvulle, jossa kehyksiä alettiin ensimmäistä kertaa valmistaa muovista. Kehysmalleista pyöreät pokat olivat juuri "se juttu." Samoin kehyksissä nähtiin uutuutena myös kultaa ja hopeaa, ne toivatkin yksilöllisyyttä perinteisiin metallikehyksiin. 1940 -luvulla sota vaikutti myös kehysmuotoiluun, sillä ne lentäjien tarpeisiin suunnitellut pilottilasit kun olivat myös muiden trenditietoisten valinta. Ja aurinkolaseissahan tuo pilottimalli pitää pintansa vuodesta toiseen, se todellakin on se ajaton ja iätön malli, aina muodikas.


Omissa muistoissani pilottilasit tuovat mieleeni tietenkin sen niin ihqun Tom Cruisen ja Top Gun -elokuvan, joten ne pilottilasit olivat todellakin myös minun nuoruuteni must -juttu. Ja ovat näköjään edelleenkin, sillä kaapista löytyvät tälläkin hetkellä nämä (minun mielestäni) "ne ainoat oikeat pilottilasit", eli Ray Ban:n valmistamat pilottimallit. Nuo omani ovat tosin hieman uudemmalla twist:llä kuin ne orginaalit. 1950 -luvulla naisten kehysmuoti muuttui kissamaiseksi ja yksilöllisemmäksi. Geometriset ja suoralinjaisemmat kehykset taas tulivat muotiin 1960 -luvulla, niiden suoralinjaisten klassikkojen asiallinen tyyli onkin säilyttänyt suosionsa vielä näihin päiviin saakka.




Näistä kevään uusista trendimalleista huomasin taas valitsevani nuo 1960 -lukua edustavat asialliset kehykset. Nämä tummat ja simppelit jutut ovat vaan sitä ominta tyyliäni. Vaatteiden puolesta en sitten olekkaan niin orjallisesti 60-luvun tyylin noudattaja. Pidän kyllä "Kennedymäisistä" jakuista ja mekoista, mutta silti näiden kyseisten vuosilukujen vaatemuodista viehättävät enemmän esim. 30-luku; ne kauniisti leikatut leningit ja hyvin istuvat jakkupuvut. Samoin 40- 50 -lukujen naisellisen kapeat hameiden vyötäröt ja kauniisti liehuvat kellohelmat näyttävät mielestäni oikein kauniilta. Se oma tyylini on ehkä kuitenkin enemmän sellainen naisellisemman oloinen.




Ja Katin kanssahan me oltiin näköjään aika saman tapaisilla linjoilla, molemmat kun tosiaan valittiin nuo suhteellisen simppelit tummat kehykset.





Lisää Instrumentarium:n keväisiä kehysfiiliksiä meidän BID 2017 -tapahtumassa näet tässä olevalta videolta.







Näillä kevään uutuus  -kehysjutuilla mentiin tänään.


Mukavaa maanantaita kaikille.



tiina

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Kakkuöverit

No niin... Tässäpä se tämänvuotinen koekeittiöni tulos, eli tein äidille tämmöisen suklaa-valkosuklaa-mansikkamoussekakun. No joo, ehkä meni vähän överiksi tämän koristelun kanssa, mut hei, onhan nyt sentään äitienpäivä. Ollaanhan me niin ansaittu tämä herkuttelupäivä. 
Eikös niin?





Ja ohjeen saat tässä:
(Tein pohjan taas sillä saman "verran kaikkea" -lasimitta periaateella,
kuten aina yleensäkin teen.)


Mansikka-suklaakakku:
(Gluteeniton)

Pohja:
1 lasillinen kananmunia (omaani taisi mennä 5)
1 lasillinen sokeria
1 lasillinen jauhoja, jossa on gluteenittomia jauhoja
(käytin Sunnuntai -gluteenittomia jauhoja)
sekä reilu 3rkl tummaa kaakaojauhetta ja 1/3 tl ksantaania
2 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja yhdistä vaahtoon siivilän läpi tuo jauhoseos.
Paista pohjaa voidellussa ja (gluteenittomia) korppujauhotetussa vuoassa n. 175 -asteessa kunnes se on kypsä.


Mansikka-valkosuklaamousse:

1,5dl kuohukermaa (vispiä) vaahdotettuna
1 rs vaniljatuorejuustoa
n. 200g mansikoita soseutettuna
1 valkosuklaalevy sulatettuna
5 liivatelehteä


Sekoita kermavaahtoon tuorejuusto, mansikkasose ja sulatettu valkosuklaa. Lisää liuotettu liivate ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Halkaise kakku kahtia, laita toinen puolisko irtopohjaiseen vuokaan, (kokosin kakun siihen) kostuta maidolla ja laita täyte kakkupohjan päälle. Laita toinen puoli moussen päälle ja kostuta samoin maidolla. Laita kakku yöksi jääkaappiin vetäytymään.


Suklaapäällys:

1,5 dl kermaa tai vispiä
2 levyä maitosuklaata

Lämmitä kerma pienessä kattilassa ja paloittele suklaa siihen. Sekoita ja anna hetkisen jäähtyä. Laita suklaaseosta makusi mukaan kakun reunoille ja päälle. Koristele vielä mansikoilla, mustikoilla, marengeilla ja valkosuklaarouheella. Tämä kakku saakin olla sellaisen huolettoman rennon oloinen.





Ja niin...
Tämä nousi kyllä meidän lempparilistalle, sillä niin taivaallisen hyvää tämä oli.








Ihanaa äitienpäivää teille kaikille.



tiina


P.s

Ohjetta en nyt tähän hätään ehdi laitella, mutta lupaan palata siihen asiaan myöhemmin. Nyt on pakattava se rakas jälkikasvu kyytiin ja hurautettava äidin luokse äitienpäivän viettoon.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Fiiliksiä äitiydestä


Lähestyvä äitienpäivä saa taas miettimään tätä omaa elämää, tai oikeastaan luontevasti juuri sitä äitiyttä. Niitä lapsuuden aikaisia muistoja, mutta mietin hyvin paljon myös tätä omaa äitiyttäni. Meillä lapsuudessani ei äitienpäivää kotona juuri vietetty, johtuen siitä yksinkertaisesta syystä, (jonka olen täällä jo maininnutkin) että äitini ravintola-alalla työskennellessään taisi olla (ainakin melkein) aina ne äitienpäivät töissä. Ja muistaakseni taisinpa sitä minäkin murrosikäisenä olla muutamat äitienpäivät kahvikuppeja kantamassa ja astioita tiskailemassa. Mummolle sen sijaan muistan monet kerrat äitienpäiväkakun koristelleeni, senkin taisi äiti usein hänelle paistaa. Eli sitä äitienpäivää taidettiin meillä enimmäkseen viettää mummolassa, äidin työvuoroista ja mukana olleesta porukasta riippuen. 






Itse tulin äidiksi (näin keski-ikäisen naisen näkökulmasta katsoen) aivan liian varhain, ensimmäisen kerran jo parikymppisenä. Nyt ei voi muuta  kuin päivitellä, sillä tottahan se on, aivan liian varhain. Kyllähän se noin nuoren ihmisen elämä menee aivan uusiksi. Niin suuri vastuu - niin nuorena. Ja sanoo kuka mitä tahansa, niin kyllä se vaan jollakin tapaa jää se nuoren ihmisen elämä elämättä, sillä eipä sitä enää lapsen vanhempana voi samalla lailla nuoren ihmisenkään elämää elää. Ja älkää käsittäkö väärin, rakastan lapsiani yli kaiken, he ovat todellakin elämäni rikkaus ja rakkaus, enkä mitään vaihtaisi pois. Mutta totta on myös se, että tämän ikäisenä sitä katsoo asioita jo hieman eri lailla. Ja olen niin onnellinen, että vanhin tyttäreni (joka on nyt jo yli parikymppinen) on päättänyt mm. käydä koulunsa ensin ns. loppuun. Ja kyllä, (totta kai) he saavat toki ihan itse elää sen heidän oman näköisensä elämän, (ja niin pitääkin) elää sen elämänsä heille hyvin. Sillä, lainassahan lapseni vain minulla ovat, näinhän se vaan on.



Äitinä olen ehkä sellainen rennon tiukka, eli olen aina sanonut lapsilleni näin:
"Luottoa on niin kauan ennen kuin se luotto menee." Eli odotan lasteni olevan rehellisiä sekä suoraselkäisiä ihmisiä. Meillä saa mennä ja tulla suhteellisen vapaasti, mutta äitinä haluan totta kai tietää, että missä lapseni huitelevat. Ja kyllä, ihmisiähän me ollaan, välillä töppäillään ja rankasti - But so what? Asiat selviävät aina juttelemalla. Näissäkin asioissa olen noudattanut oman äitini aikoinaan minulle sanomaa: "Niin pahaa ei voi tapahtua ettet kotiin voisi tulla." Ja mielestäni tuo pointti toimii edelleenkin. Ja kyllä meillä välillä huudetaankin, sitten taas sovitaan ja nauretaan. Sitäkin se äitiys mielestäni on, niiden omien tunteiden rehellistä näyttämistä.
En ehkä ole maailman paras äiti, olen silti se maailman paras (ja ainoa) äiti omille lapsilleni.



(Lapsistani ei ole kuvia tässä postauksessa/blogissani, he kun eivät niitä nettiin halua.)




Mutta, eipä se minunkaan yksinhuoltaja  -elämäni sillloin nuorena aina herkkua ollut, eikä siinä paljoa ylimääräisillä chillailtu. Jotenkin sitä vaan aina  kuitenkin selvittiin eteenpäin. Ja olen todella onnellinen siitä, että miten fiksuja aikuisia ja nuoria ihmisiä heistä on tullut. Ja siitä, että minulla kuitenkin oli/on olemassa niin hyvä tukiverkko, sisarukset sekä omat vanhemmat. 

Kiitos siitä.


Ja ehkä juuri kaikkien tapahtuneiden asioiden vuoksi minusta ja lapsistani on muodostunut todella läheinen "setti."



Eli, tässäkin pätee se vanha fakta: "Ei niin pahaa, ettei myös jotakin hyvääkin."


Myös tämä uusioperhe -elämä asettaa näille juhlapäiville ne omat haasteensa, kun se totuushan on se että; on ne minun lapset ja sinun lapset, ei olla niille lapsille niitä yhteisiä vanhempia. Ensimmäisinä vuosina eroni jälkeen tunsin näidenkin päivien johdosta suurta surua, se entinen ydinperhe kun ei enää ollut koossa. Ei ollut enää niitä aamupalat sänkyyn äitien- tai isänpäivänä -lasten kanssa -aamuja. Ja muutenkin niiden päivien merkitys ja vietto oli niin erilaista, sitä toista vanhempaa kun ei siinä perheessä enää ollut. Nyt nykyisen kumppanini kanssa me olemme ostaneet toisillemme alusta saakka ne isän- ja äitienpäivälahjat, sillä vaikka hän ei ole lasteni isä, hän on joka tapauksessa se miespuolinen toinen vanhempi, joka myös elää minun ja tyttäreni kanssa tässä tätä normiarkea. Sen vuoksi hän on todellakin sen isänpäivälahjansa ansainnut. 






Näillä äitiys/vanhemmuus -mietteillä tänään.


Nyt toivottelen oikein mukavaa perjantaita kaikille,
sekä niin mukavaa tulevaa äitienpäivää meille äideille.

Me olemme todellakin päivämme ansaineet.


tiina


Ja niin... 
Kauniin Järvien Kesäkodit kirjan voitti itselleen:

Johanna Outinen
(Johannalle on laitettu infoa asiasta.)

Onnea Johannalle & kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille.




torstai 11. toukokuuta 2017

Pullantuoksua päivään

Tulin tässä jokin päivä sitten luvanneeksi neidille tuoretta pullaa ja tänään päätin sen lupauksen toteuttaa. Oikeasti olen ollut pullan leivonnan suhteen todella laiska, siihen hommaan ei ole ollut pitkään aikaan minkäänlaista innostusta. No mutta, tänään viimeinkin lunastan tämän jutun "kotiin", joten neiti saa koulusta tultuaan kavereidensa kanssa tuoretta pullaa. Ja hei... Mikä onkaan parempaa kuin tuore pulla ja kylmä maito.






Ja ne kanelipullat... Ne vaan on niitä ainaisia lemppareita.







Loppuviikosta pitäisi vielä innostua leipomaan jonkinlainen kakku, se äitienpäivä kun taitaa taas olla ihan tuossa nurkan takana. Taisin jonakin heikkona hetkenä luvata myös äidille leipoa äitienpäiväksi kakun, sen suhteen toiveena on jonkinlainen juustokakku, toisaalta myös suklainen mansikka -naked cake kuulostaisi niin hyvältä. Saa nähdä, että mitä tästä koekeittiöstä sitten lopulta tulee.











Näillä pullantuoksuisilla terkuilla tänään.



Palataan taas,



tiina

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

"The blogimatto"

Kuten tuo otsikkokin jo sen kertoo; täällä jatkuvat mattojutut. Sillä viime viikkoisella Suvimarjan synttärireissulla meille kotiutui myös yksi "The blogimatto," (Tämä vain on siitä matosta yksi pienempi koko.)  nimittäin juuri tämä monessa blogissakin vilahtanut Svanefors:n nukkamatto. Oikeastaan idis oli laittaa tämä uusi matto sen viime viikolla tulleen maton kanssa olkkariin, mutta sepä ei sitten sen maton kanssa natsannutkaan. Matoissahan on samantyyppinen (Jopa samanlainenkin?) matsku, mutta tuo ruudukko on siinä isossa matossa musta, tässä uutukaisessahan se on harmaa, joten ei se nyt sen pariksi sitten käynytkään. 



Mutta, no hätä, tämä pienempi matto löysi tiensä yläkerran aulaan, sillä sinnekkin oli "huutava" pula uudesta matosta. Täältähän lähti myös se orginaali versio sen kotoa poismuuttaneen neitokaiseni matkaan. Väliaikaratkaisuna täällä oli se terdelle tarkoitettu musta-valkoinen muovimatto, tosin sehän olisi kyllä voinut olla täällä vaikka hamaan saakka, sillä eipä tarvitse säiden puolesta ihan heti olla terassia sisustelemassa. Meillä kun oli tänä aamuna taas maa aivan valkoisena! Noh... siitä asiasta voisi purnata ja parkua vaikka miten paljon, mutta ehkä on parempi olla sanomatta muuta kuin: Kesää odotellessa. :))



Postaus on blogiyhteistyö Suvimarja Lifestyle Puodin kanssa.





Ja tännehän tämä matto tosiaankin natsaa, ja paremmin kuin hyvin.








Hieman tein fiksausta täällä muutenkin, kävin kaivelemassa kellarista tuon tarjottimen jalan ja laitoin sen nyt pitkästä aika pöydäksi, joka siis tuo tarjotin alunperin on ollutkin. Seinälle löysin kivan macrame -koristeen meidän Sokoksen outlet -puolelta, ja mielestäni tämäkin oli ihan nappilöytö.









Tykkään tästä aulan lookista nyt todella paljon, joten taidankin ihan yksituumaisesti vallata tämän tilan itselleni telkunkatsomis- ja privaattioloilupaikaksi. 



Ja hei, kuvan mattohan on siis Svanefors:n mallistoa,
ja sehän oli täältä.



Näillä mattoilumeiningeillä tänään.



tiina

maanantai 8. toukokuuta 2017

Järvien Kesäkodit kirja-arvonta.

No niin... Nyt aloitetaan se lupaamani kirja-arvonta, eli arvon tämän ihanan kaksikon uutukaisen; taitavan valokuvaaja -ystäväni Johanna Lehtisen kuvaaman ja toimittaja-kirjailija Tanja Hakalan kirjoittaman Järvien Kesäkodit -kirjan. Kirja sisältää kappaleen kauneinta Suomea, niitä suurella sydämellä rakennettuja ja sisustettuja kesäkoteja. Lisäksi kirja mielestäni suorastaan huokuu sitä ihanan lempeää kesäfiilistä, sillä jo kuvia katsellessa tulee niin rauhallinen olo ja suuri kaipuu tulossa olevaan kesään. 

Ja näinhän se todellakin on:


"Home is where the heart is."







"Miten paljon mökki voikaan olla! Miten paljon iloa, rakkautta, rentoutuneita hetkiä ja muistoja me meille tarjoilevat. Kunhan vain osaamme tarttua kesäkotielämään oikealla asenteella ilman kiirettä."
- Järvien Kesäkodit/ Tanja Hakala ja Johanna Lehtinen -






"Mökillä on aikaa olla ja viipyä omien ajatusten seurassa. Siellä on aikaa pitää lastenlapsia kädestä kiinni ja poimia mustikoita. Siellä on aikaa istua aamukahvin äärellä aivan hiljaa, sanaakaan sanomatta."
- Järvien Kesäkodit/ Tanja Hakala ja Johanna Lehtinen -







"On aikaa istua laiturilla rakkaan kainalossa ja vaikka kysyä;
mitä sinulle ja meille kuuluu?"
- Järvien Kesäkodit/ Tanja Hakala ja Johanna Lehtinen -






"Mökillä on aina hyvä olla."
- Järvien Kesäkodit/ Tanja Hakala ja Johanna Lehtinen -






Nyt voit siis saada tämän kauniin kirjan omaksesi. Ihastella kirjan sivuilla olevia tunnelmia, lukea tarinoita mökkien takana ja vaikkapa unelmoida niistä leppoisista kesätuulista.



Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy pe 12.5 klo. 12.00.



Onnea arvontaan!

Arvonta on päättynyt!

tiina

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Suvimarja 5-vee.

Kuten jo perjantaina kerroinkin, niin sain kutsun Padasjoella sijaitsevan Suvimarja Lifestyle Puodin 5-v. synttäreille. Sinneppä sitten perjantaina iltapäivällä lähdin ajelemaan, meille bloggareille kun oli Suvin toimesta järjestetty myös yöpymismahdollisuus.  Perjantai-iltaan sisältyikin taas ihaniin ihmisiin tutustumista, saunomista ja paljuilua. Naurua ja itkua, kuten meille naisille näköjään tuppaa käymään, näistä elämän iloista ja suruista kun porukalla päästään puhumaan.  Mutta, kaiken kaikkiaan aivan mielettömän kiva reissu, ja näitä pitää ehdottomasti saada lisää. Superkiitokset Suville meidän majoituksesta ihanassa Ainonrannassa, (Instasta löytyy muutama kuva ko. kohteesta.) ja muustakin, pidit meistä niin hyvää huolta. 
Ja todellakin oli kivaa tutustua sinuun (Viimeinkin!) ihan livenä.




Tässäpä sitten pientä kuvakavalkadia Suvin puodilta.
















Tapasin pitkästä aikaa myös Merjan. Miten kukaan voi aina olla niin iloinen ja ystävällinen. (!)
Voi armas, sinä olet kyllä ihan huipputyyppi.










Katista on tullut yksi hyvistä bloggariystävistäni, ja niinhän me sitten kimpassa hengailtiin täälläkin. Puodilla oli myös mahdollisuus saada itselle kiva pikakampaus, tässäpä Katin vuoro olla "tuunattavana."







Tarjolla oli myös meikkiopastusta, tässä vuorossa "meidän viikonloppujengin" Laura.






Ja niin mageita juttuja löysin, olisin todellakin voinut kotiuttaa sieltä vaikka mitä. No joo... Pariin juttuun lankesin, mm. kivoihin Pons:n sandaaleihin. En kuitenkaan ostanut noita pinkkejä, vaan valitsin itselleni harmaasävyiset. 






Ja tässä lopuksi meidän koko porukka.
Kiitos seurasta. Ihania olette, ihan jokainen.




Näillä tänään. 
Huomenna aloitellaan sitä lupaamaani kirja-arvontaa.



Huomiseen.



tiina