Elämää & anemoneja

Tänäänpä ei sitten toivotellakkaan aurinkosta keskiviikkoa, tai ei ainakaan täällä meillä aurinko paljoa paistele. Sää näyttää synkeältä ja sateiselta, toisaalta sade tuo mukanaan sitä kaivattua ilmanraikastusta, sillä näin keväisin katupöly tuntuu suorastaan kurjalta. Myös inhottavat allergiaoireet ovat selvästi taas heränneet henkiin, eli täälläkin on pakon sanelemana laitettu allergialääkkeet kehiin.




Päivän piristykset jatkuvat vaaleanpunaisilla söpöstyksillä, sillä löysin tuolta Savonpirkasta nuo niin suloiset roosat anemonet. Vaaleanpunaiseen koukuttuminen siis jatkuu myöskin tällä saralla. Ja muuten... Tuo armas sitruunapuuni taisi sittenkin selvitä siitä mullan/ruukun vaihtiksesta, siinä kun ilokseni aamulla huomasin uutta kasvua! Että ei nyt sittenkään vielä kokonaan haudata niitä sitruunatahna -tehtailijan duuneja. 






Ja tiedättekös... Olen myös ottanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut taas lenkkeilyn, itse asiassa olen käynyt joitakin kertoja myös hölkkäämässä. Se taas on minun osaltani himppasen kinkkinenkin juttu, se tuo leikelty lonkkani kun siihen hommaan suhtautuu vähän milloin mitenkin. Itse asiassa olen aina jollakin tavalla "kahdehtinut" (sillain hyvällä tavalla, jos ymmärrät mitä tarkoitan) hölkkääviä ihmisiä, samoin kuin laskettelevia, ratsastavia ja luisteleviakin, nuo sporttisemmat urheilulajit kun on minulta nykyisin suoraan sanottuna kielletty, se tapaturman mahdollinen uhka/vaara kun minun kohdallani olisi suoraan sanottuna katastrofi. Minulla kun on siis käytännössä uudelleen rakennettu tuo toinen lonkka, joten se kaatuminen (tai muu tapaturma) voisi olla minulle hyvinkin kohtalokas.




Tosin aikana ennen suurinta lonkkaoperaatiota (joka valitettavasti minun kohdallani meni myös hieman pieleen, eli epäonnekseni olin sitten myös se yksi tilastollinen epäonnistuminen) mm. rullaluistelin 7-vuotta. Se luistelu oli niin se oma juttu, ja voitte uskoa, että näin keväällä ne luistimet tuolla kaapissa  suorastaan huutavat tuonne baanalle. Mutta tässä tapauksessa on ehkä syytä pitää se järki kädessä, sillä en minä itseäni todellakaan halua tieten tahtoen särkeä. Niitä leikkauksia (tässä äkisti laskien) kun minulla taitaa kaiken kaikkiaan olla takana noin 13-14, tuosta summasta jalkoihin kohdistuneita taitaa olla noin kymmenen. 




No mutta summarum... Siis keväällä 2014 päätin kokeilla, että pystynkö/jaksanko minä yhtään hölkkäämään. Kunto oli ensin todella surkea, eikä se tuo lonkkakaan (eikä aina edelleenkään, sillä toisinaan jo pelkkä kävely on suhteellisen kivuliasta) jippiitä huutanut, mutta hammasta purren päätin silti kokeilla ja jatkaa. Ensin vain pieniä juoksuripaisuja kerrallaan, sitten pikkuhiljaa lisäsin matkaa, ja voi sitä onnen tunnetta, kun jaksoin hölkätä putkeen edes sen pienoisen matkan. Ja pitkiähän nämä minun matkani eivät todellakaan ole, enkä minä millekkään maratoonille aiokkaan, mutta sen pienenkin matkan hölkkääminen on minulle todella suuri juttu, näitä minun elämästäni pakosti karsittuja asioita kun on jo niin monta. Nyt päätän kyllä pitää edes tästä "maanmyötäisestä" lajista (jalan kunnosta/voinnista riippuen)  kynsin hampain kiinni.




Mutta eipä silti vajota murheisiin, niin kauan kuin pystyn kävelemään (ja tanssimaan :)) ) vielä omilla jaloillani, niin niin kauan ei minulla oikeasti ole mitään hätää, sillä tilanteeni voisi aina olla myös niin paljon huonomminkin. 

Ja hei..
 aurinkokin kävi paistamaan ihan just!



tiina

Kommentit

  1. Täällä aurinko paistaa ihanasti! Mietin tuota sinun hölkkäämistäsi? Onko se ollenkaan hyväksi leikatulle lonkalle??? Minä harrastan sauvakävelyä päivittäin, noin 35 - 60 min, säästä riippuen! Se on tehokasta ja hyvää liikuntaa koko vartalolle. :) Olen noin 15 vuotta sitä harrastanut :) Tervettä kevättä ja kesää! Terv Tepa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se varmaan ole, mutta kun niitä ”hyvältä tuntuvia” lajeja (paitsi uinti) ei minulle oikein ole olemassakaan, sillä myöskään kävely ei ajoittain oikein kunnolla onnistu. Kävelen toki muutenkin, siis silloin kun vaan voin ja pystyn, mutta toisinaan haluan myös (ainakin kokeilla) hölkkäämistä. 😊💓 Joskus pystyn ja aika usein en, mutta semmoista se vaan minulla on. 🙄🤔

      Poista

Lähetä kommentti

Mukavaa kun kävit blogissani. ♥
Kiitän kauniisti kommenteistanne,
muistathan kuitenkin nettiketin,
sekä olethan valmis seisomaan sanojesi takana
myös reilusti omalla nimelläsi. :)